torstai 1. tammikuuta 2009

Uusi alku

Joku viisaampi sanoi joskus, että kaikki uusi pitää aloittaa aamulla ja mieluusti viikon alussa, ehkä vielä mieluusti kuukauden alussa. No ehkä vuoden alku ja vuoden ensimmäinen ilta on riittävän hyvä aika uuteen alkuun. Miksi uutta alkua pitäisi hakea, joku tietää, mutta ehkä lienee parempi listailla vanhoja syntejä, käydä ne läpi ja sen jälkeen voi sitten joku pikkusieluisempi käydä niitä läpi jos haluaa minua niillä vainota. Itse elän niiden kanssa ihan sulassa sovussa, en minä niistä ole ylpeä.

Olen siis 25-vuotias, nuorisopolitiikkaa joskus aktiivisemmin harjoittanut nuorimies Hämeenlinnasta. Olin vuonna 2007 eduskuntavaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana saaden 429 ääntä, mikä oli minulle pettymys. Vaikka toki täytyy olla ylpeä siitä, että 428 muutakin ihmistä tässä vaalipiirissä oli sitä mieltä, että olen hyvä edustaja heille. Siitä kiitos ja samalla pahoitteluni heidän pettämisestään. Ei ole ollut hyvä elää valheessa ja näyttää väärää julkikuvaa ihmisille, jotain mikä ei ole pitänyt paikkaansa. Ajatusmaailmaani en ole hylännyt, siinä ei ollut mitään väärää, muutamissa teoissani kylläkin oli.

Ensimmäiseksi on varmaan syytä mainita tuo kesällä 2007 julkisuuteen tullut asia, kun Hämeenlinnan seudun Vasemmistonuorten puheenjohtajana olin vuosina 2006-2007 kavaltanut sievoisen summan rahaa yhdistyksen tililtä. Ei sitä tarvitse selitellä, eikä se selittämällä miksikään muutu. Tehty mikä tehty, asia ei itsesäälissä märehtimällä tule koskaan muuttumaan. Tuostakin asiasta lopun kaiken katson vain hyötyneeni, ihmisenä. Nyt tiedän ettei maailmassa ole asiaa joka jaksaisi ravisuttaa, kun lehdet ryöpyttävät kiitettävästi ja jokunen ihminen on vieläkin minulla sydänjuuriaan myöten vihainen. Kestän minä sen, enkä minä heitä voi syyttää väärästä reaktiosta. Ei tekoni ollut oikeutettu ja aiheutti turhaa työtä ja harmia ihmisille. Muutaman ystävyyssuhteen menetin siinä, mutta näin käy joskus. Huomasin myös kuinka hyviä ihmisiä lähipiirissäni on ja olen saanut sen jälkeen lisää todellisia ystäviä, joista tiedän, että voin luottaa heihin nyt ja tulevaisuudessa.

Ei tämä ole ainoa katumisen arvoinen juttu elämässäni, eikä edes pahimmasta päästä. Samana kesänä sain myös tuomion rattijuopumuksesta, asia jota kadun syvästi ja jota en ole kovin monelle ihmiselle kertonut. Ja jos yhden asian voisin elämässäni tehdä tekemättömäksi, olisi se tämä. Sillekään en mitään voi enää, tehty mikä tehty. Onneksi kukaan ei loukkaantunut ja ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Ehkä sekin sitten lopun kaiken teki minulle ihan hyvää. Pakko se tuonkin jälkeen on vain jatkaa eteenpäin.

Taannoin olen saanut myöskin potkut töistä, kun en ole käynyt työmaalla. Ja mikäs siinä, kyllä minäkin työnantajana heittäisin pois töistä tyypin, joka ei siellä käy. Hyvin ymmärrettävää. Tuolle toiminnalle en keksi selitystä ja vittuakos sitä selittelemään, paskasti toimittu.

Olen myös aikoinaan sotkenut talousasiani pahemman kerran, pahimpana munauksena aikanaan vuokra-asunnostani saamani häätö maksamattomien vuokrien takia. Talousasiat olivat tuolloin hyvin sekaisin ja muu elämä monen vuoden aikana, velkaa oli joka suuntaan. Ei niitäkään tekoja saa pois, mutta kyllä sen tietää, että nuokin on kestänyt. Ainahan sitä on oltu köyhiä, lapsesta asti, mutta ei se elämääni ainakaan helpottanut.

Olen myös kokeillut erilaisia huumausaineita ja käyttänyt railakkaasti alkoholia. Ne lievittivät pahaa oloa. Mielestäni päihteitä tulisi käyttää vain hauskanpitoon, ei pahan olon peittämiseen. Kun päihteiden käytön saa jollain tavalla kuriin, niin huomaa elämänlaadun paranevan. Voi fyysisesti ja henkisesti paremmin ja tunnetilat ovat vahvempia. Miellyttävää.

En väitä, että ongelmani olisivat historiaa, tuskin ovat koskaan. Ongelmatonta ihmistä ei olekaan. Vielä typerämpää on peitellä niitä ja lakaista asiat maton alle. Sillä ei voita mitään. Kuitenkin noiden asioiden pohtiminen ei auta mitään, niitä asioita ei vaan saa tekemättömiksi vaikka kuinka haluaisi. Olisihan se helppoa palata seitsemän vuotta ajassa taaksepäin tällä elämänkokemuksella, mutta olisinko silloin se sama ihminen? Olisinko se sama ihminen, joka tuntee myötätuntoa yhteiskunnan vähävaraisia, moniongelmaisia ja päähänpotkittuja kohtaan? Vai olisinko sellainen kermaperse, jolle kaikki on tullut valmiina ja helpolla? En kyllä kellekään suosittele tekemieni asioiden kokeilemista kuitenkaan.

Nyt on siis tullut listattua pahimmat töppäilyt elämästäni, joten taidan aloittaa keskittymisen tulevaisuuteen. Tarkoitus on hoitaa seuraavan vuoden aikana lukio päätökseen ja pyrkiä opiskelemaan johonkin hienoon oppilaitokseen, tämä näin ensimmäisenä suunnitelmana, ehkä voin antaa jotain tälle yhteiskunnalle ja tehdä tästä paremman paikan elää.

Ehkä joskus vielä palaan politiikkaan, ehkä en. Sen opin, että politiikka tekee ihmiselle henkistä väkivaltaa ja sitä en halua kokea, vaan aion pitää periaatteeni tulevaisuudessakin, enkä aio haalia valtaa vain vallan vuoksi. Joku toinen pitää siitä ja en siitä heitä liikaa tuomitse jos se heidät tekee onnelliseksi. Itse haluan olla auttamassa kaltaisiani ihmisiä. Ei yksi tai kaksi tai kolmekymmentäviisikään mokaa ole sellaista, etteikö sitä voisi jossain vaiheessa saada asioita kuntoon ja tehdä asiat kokonaan uusiksi. Paremmin.

Ehkä jonain päivänä tämä yhteiskunta on sellainen, jossa virheitä tehnyt ihminen ei ole hylkiö, vaan häntä yritetään auttaa ja tukea, jotta hän saisi asiansa kuntoon. Ei elämä ole suorittamista, vaan elämistä varten.

2 kommenttia:

  1. Ihan s-tanan kovaa tekstiä. Olen vaikuttunut. Ja vähän jopa kateellinen.

    Itselläni ei moiseen rehellisyyteen ole enää varaa, mikä on tavallaan sääli. Mutta sen voi kai sanoa, että nuo asiat olisivat voineet aikanaan aivan hyvin tapahtua myös allekirjoittaneelle. Asiat on usein niin mielettömän pienestä kiinni.

    Jatka kirjoittamista. Mieluummin tietysti HäSan kohta aukeavalla blogistolla, niin saadaan siihenkin eloa :)

    Sä pärjäät kyllä. Mutta jos joskus tarviit jotain jelppiä, niin ei tartte kuin kysyä.

    VastaaPoista
  2. Ihailtavaa rehellisyyttä. Katumuksen voi valjastaa itsekritiikiksi, joka on paras tapa kehittää itseään.

    VastaaPoista