sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Nuori, älä liity puolueeseen

Jokainen meistä on varmasti kuullut Orwellin kirjasta Eläinten vallankumous. Kirjan loppukohtauksessahan pohditaan sitä, että kuka on ihminen ja kuka on sika, niin samankaltaisiksi he ovat keskenään muuttuneet. Samoin on politiikassakin.

Outi Ojala sanoi kansanedustajakautensa lopulla, että mitä paremmaksi tulee politiikassa, sitä kauemmaksi on etääntynyt kansalaisten elämästä. Se on varmasti totta. Politiikka vääristää ihmisten maailmankuvaa ja merkitystä saavat aivan toissijaiset asiat. Mitä syvemmälle politiikan kiemuroihin ajautuu, sitä vääristyneemmäksi oma maailmankuva muuttuu.

Barack Obamasta tuli Yhdysvaltain presidentti, kun hän julisti muutosta. Niinistöstä meinasi tulla Suomen presidentti ja Persut ovat vahvassa myötätuulessa. Ihmiset kaipaavat muutosta. Ja tällä kertaa ei ole kyse poliittisen linjan muuttamisesta, vaan toimintatapojen muutoksesta. Poliittista linjaa ei voi muuttaa, ellei toimintatapoja ole muutettu ennen sitä.

Itselleni suurin järkytys aikanaan oli Vasemmistonuorten liittokokous 2003. Olin luullut, että Vasemmistonuoret olisi tuore ja raikas poliittinen järjestö. Ja paskan vitut. Kaikkea muuta, ihan samanlaista kähmintää ja kyräilyä kuin kaikkialla muuallakin. Tuollaisessa toimintakulttuurissa menestyäkseen on oltava helvetin kova ihminen tai tehtävä itselleen jatkuvasti henkistä väkivaltaa. Ja tämän takia en voi suositella kenellekään osallistumista politiikkaan, vielä vähemmän puoluepolitiikkaan.

Ja vaikka sanonkin Vasemmistonuorten toimintakulttuuria surkeaksi, on se silti parhaasta päästä puoluekenttää, myöskin toimintatavoiltaan. Ei se silti poista vasemmiston ongelmia, vaikka muualla toimittaisiinkin vielä surkeammin (Vasemmistoliiton toimintakulttuuria ei varmaan ees kannata nostaa tähän näin, se on yksiselitteisesti perseestä). On turha haikailla muutosta eduskunnan kokoonpanoon tai maamme poliittiseen linjaan, jos poliittista kulttuuria ei heitetä kerralla romukoppaan

Tällä hetkellähän politiikassa menestymiseen tarvitaan paksu nahka, korkeintaan keskinkertainen älykkyys ja kyky verkostoitua ja kyky jauhaa paskaa toisista ihmisistä. Asioitahan ei toisille ihmisille sanota suoraan. Pahin vihollinen on se samaa linjaa ajava tyyppi samoilta seuduilta. Sen lisäksi 98 prosenttia poliitikoista on aivan saatanan tylsiä tyyppejä.

En toki halua yleistää tätä koskemaan jokaista poliitikkoa. On onneksi vielä olemassa muutama poliitikko, jotka jaksavat toimia tuossa vittumaisessa toimintaympäristössä ja silti ovat säilyttäneet idealisminsa. Harvassa he ovat ja usein he ovat näitä ihmisiä, joista ei politiikassa hirveästi pidetä, koska he osaavat asiat usein muita paremmin ja oppivat nopeammin. Heitä pidetään usein ylimielisinä, koska eivät joka asiaa jaksa vääntää rautalangasta. He eivät osaa kerätä ympärilleen suurta porukkaa ja tuntuvat lopulta olevan yksin.

Laitan toivoni tällaisiin poliitikkoihin.

3 kommenttia:

  1. Ongelma on siinä, että muuttaakseen politiikkaa täytyy ensin kulkea tuon byrokraattisen järjestelmän halki ja vasta sitten saa avata suunsa. Systeemi nimittäin jarruttaa matkaasi, jos kritisoit sitä väärässä vaiheessa.

    Pelaan itsekin mielelläni poliittista peliä vältellen turhaa radikalismia. Se on helpompaa päämäärän ja lopullisen tavoitteen saavuttamisessa. Tässä taas se dilemma korostuu: kasvanko kiinni järjestelmään, vaikka yritän käyttää sitä vain työkalunani?

    VastaaPoista
  2. Joo, itsekkin olen vittuuntunut tähän byrokraattiseen ylipolitisoivaan politiikkaa politiikantakia ihannoivaan ilmapiiriin. Joskus sais pelkät arvot olla jotain, mutta ei. Aina on niitä vallankähmiöitä paikoissa, jossa voitaisiin tehdä ihmiselle jotain hyvää. Harvinaisen samaa mieltä. :/

    VastaaPoista
  3. Kuitenkin puolueessa pitäis olla kaikki, muuten se ei toimi. Puolueet on tarkoitettu kansalaisten arvoihin perustuvan vallankäyttökanavaksi, mutta tämä ei ole toteutunut, ja näin on käynyt. :(

    VastaaPoista