Paskat housussa

Minulla on joskus ollut kausia, kun menee vähän turhan lujaa. Menin vain, enkä miettinyt tulevaisuutta, luulin että kaikki jatkuu valoisana, eikä ongelmia voi tulla näköpiiriin. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin kohtaa todellisuuden. Sitä todellisuuden kohtaamista voi pitkittää eri tavoin, vippaa sieltä ja täältä. Vähän peittelee jälkiään, mutta mitä se auttaa? Mitä pidemmälle sitä viivyttää, sitä pahemmin se iskee vasten kasvoja.

Yhden ihmisen katastrofi ei ole mikään maailman suurin tapahtuma, ellei se tapahdu itselle. Nyt on kuitenkin edessä todella syvä lama, ehkäpä syvempi kuin 1990-luvun alussa. Sitä ei vielä myönnetä, eikä sitä saa kuulemma ruokkia, mutta paniikki on selvästi iskenyt. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Älä ruoki lamaa -sivusto, joka on perustettu laman torjumiseksi. Tarkoituksena on kehottaa ihmisiä jatkamaan kulutusta normaalisti ja pitämään talouden rattaat pyörimässä.

Anteeksi nyt vaan, te olette myöhässä. Arvioni mukaan sellaiset kymmenen vuotta. Kun Suomen talous lähti 1990-luvun puolivälin jälkeen nousuun , olisi valtionjohdossa pitänyt osata varoittaa yli varojensa elämisestä. Ja olisin kuvitellut, että lama-ajan lapset olisivat oppineet säästeliäisyyteen ja välttämään ainakin typeriä riskejä. No, en minä, eikä näemmä kukaan muukaan oppinut. Asuntojen hinnat ovat jatkaneet nousuaan yli kymmenen vuotta ja ihmisillä on ollut usko ikuiseen kasvuun. Ei edes tieto tulevasta laskusuhdanteesta ole estänyt elämään yli varojensa. Ja pankeilla ei ole taaskaan ollut yhteiskuntavastuusta tietoakaan, lainaa on myönnetty liian heppoisin perustein ja liian paljon.

Pankit ovat tehneet lähes samat virheet kuin viimeksi, elinkeinoelämä on lietsonut katteetonta uskoa talouden ikuisesta kasvusta ja hyväuskoinen kansa on mennyt ansaan. Ja nyt on jo varmaa, että häviäjiä ovat ne, joilla on kaikkein vähiten. Aivan kuten viimeksikin. Nyt on todellakin paskat housussa ja todellisuutta yritetään pakoilla mitä erikoisemmin keinoin. Asuntoministeri Jan Vapaavuori tarkoittaa varmasti hyvää ehdottaessaan, että valtio osittain takaisi työttömiksi jäävien asuntovelallisten lainan. Itse vain näen todennäköisimpänä vaihtoehtona sen, että keinotekoisesti pidetään asuntojen hinnat ylhäällä, kysynnän ja tarjonnan lakia vääristäen.

Väärää asuntopolitiikkaa on tehty pitkään, mutta tämä ei tule kuin siirtämään ongelmaa, todellista ratkaisua siitä ei ole. Nyt pitää vaikka velkarahalla satsata julkisiin investointeihin ja panostettava runsaalla kädellä vuokra-asuntotuotantoon. Vuokrien hinnat ovat nyt jo omistusasuntoihin nähden aivan liian korkealla ja Vapaavuoren ehdotus ei ainakaan tule laskemaan vuokra-asuntojen kysyntää. Todennäköisesti edessä on vuokrien jyrkkä nousu, eikä omistusasuntojenkaan hinnassa ole odotettavissa laskua.

Tässä hommassa ikävin puoli on se, että asuntovelalliset häviävät joka tapauksessa. Ongelma on vuokrasääntelyn puuttuminen ja liian vähäinen vuokra-asuntotuotanto jo pitkältä ajalta. Lisäksi voidaan kyllä kysyä kuluttajienkin vastuuta, että mikä on se logiikka, joka ajaa elämään yli varojensa. Ja nyt ei ole kyse mistään pikavipistä tai osamaksulla ostetusta tietokoneesta, vaan asunnosta, josta on maksettu tolkutonta ylihintaa.

Pankit ja elinkeinoelämä mokasivat, vastuu siirtyy veronmaksajille. Tässä maailmassa ei ole yksityisiä tappioita eikä yhteisiä voittoja.